Jäsenmatka siirtyy kesälle 2024

Kategoriat: Yleinen | Jätä kommentti

KESKUSTELUTILAISUUS 20.3 PERUTTU!

Veturimiesten lakko alkoi 20.3 ja suuri osa tilaisuuden asiantuntijoista ei lakon toteutuessa pääse paikalle! UUSI ajankohta ilmoitetaan mahdollisimman pian!

Kategoriat: Yleinen | Jätä kommentti

Pohjalaistalon inspiraatiovoima kantaa edelleen

Lauantaina 14.1. Haapaniemen Hiippakuntakartanoon Kuortaneelle kokoontui liki satapäinen yleisö rakennuskulttuuritapahtumaan. Seminaarin aihe oli tällä kertaa varsin painava, sillä pohjalaistalolla on symbolinen arvo pohjalaisuuden ja koko pohjalaisen elämisen edustajana.

Kuva Sonja Pitkäjärvi

Vernadoc tutkii ja dokumentoi kansanomaista rakennusperinnettä mitaten ja piirtäen ympäri maailmaa

Kuva Sonja Pitkäjärvi

Seminaaripäivän ensimmäisestä esityksestä vastasi arkkitehti Markku Mattila, joka veti kansainvälistä Vernadoc-mittausleiriä Kuortaneella viime kesänä. Vuosisatoja ja jopa tuhansia kehittyneet perinteiset, paikalliset rakentamistavat ovat häviämässä kaikkialta maailmasta. Mattilan mukaan arkkitehdit voivat tehdä sen, että he nojaavat työssään perinteisiin rakennustapoihin.

Yksi tapa on dokumentoida ja tutkia vanhaa rakennusperintöä kynän ja paperin avulla. Jo 1900-luvun alussa arkkitehtiylioppilaiden tehtävänä oli piirtää yksi suomalainen rakennus osana opintoja. Yli sata vuotta myöhemmin näissä merkeissä Vernadoc-verkostoon kuuluvat arkkitehdit työskentelivät Kuortaneella taltioimassa Mäki-Knuuttilan, Herojan ja Ylisen pihapiirejä.

Ensimmäinen Vernadoc-leiri järjestettiin vuonna 2005 Längelmäellä Markku Mattilan ohjauksessa. Sen jälkeen 127 leirillä on käytetty piirustusmenetelmää ja taltioitu satoja rakennuksia eri puolilla maailmaa. Verkostoon kuuluvat arkkitehdit ovat erikoistuneet kansanrakennuksista tehtäviin käsivaraisiin, tarkkoihin mittapiirustuksiin.

– Menetelmä on yksinkertainen ja nopea. Ensin mitataan kohde luonnossa, jonka jälkeen viivat piirretään suoraan paperille. Laatu on kuitenkin tärkeämpää kuin määrä. Jokaisen kuvan tulee olla vaikuttava, Mattila avaa.

Tarkkojen piirrosten kautta halutaan myös inspiroida paikallisia ihmisiä, jotta he ymmärtäisivät arvostaa vanhoja rakennuksia enemmän ja tekisivät töitä niiden säilyttämiseksi.

Parhaillaan leiriläisten upeat piirustukset ovat esillä Kuortaneen kirjastossa. Lisäksi vielä tänä keväänä ilmestyy julkaisu pohjalaistaloista International Vernadoc Network -julkaisusarjassa, jossa piirroksia käytetään kuvituksena.

– Olemme todella kiitollisia Pohjalainen Rakennusperintö ry:lle, joka hoiti käytännön järjestelyt sekä leirin että näyttelyn osalta. Meidän ei tarvinnut kuin tulla paikalle, Mattila kiitteli.

Vanhat kartat auttavat talon historian jäljille

Kuva Maanmittauslaitos

Kaupunginarkkitehti Sirkka Köykkä on ollut mukana inventoimassa Forssan vanhaa rakennuskantaa. Seminaarissa häneltä saatiin hyvä listaus lähteistä, joita hyödyntämällä voi selvittää myös oman talon historiaa. Tietoa voi etsiä esimerkiksi:

  • sukututkimuksista, henkilökirjoista ja sotahistoriasta
  • tekemällä haastatteluja
  • Maanmittauslaitoksen karttapaikan materiaaleista, kuten peruskartoista, ilmakuvista ja kiinteistöjaotuksesta
  • Kansallisarkiston asiointipalvelun Astia-kartoista, kuten vuoden 1709 maakirjakartasta, isojakokartasta vuosilta 1757-59 ja pitäjänkartoista
  • kylähistoriikeista
  • maastoa tarkastelemalla

Lisäksi vanhoista valokuvista voi löytyä arvokasta tietoa. Kerättyä materiaalia voi verrata ristiin, hakea yhteneväisyyksiä ja esimerkiksi karttoja asetella päällekkäin.

”Ihmisen aika vanhan talon jatkumossa on häviävän lyhyt. Sinä olet itse vastuussa, oletko tarinan hyvis vai pahis.”

Kuva Janne Lintukorpi

Rakennusrestauroija Janne Lintukorpi puhui seminaarissa hyvin rakastamisen vaikeudesta: Mitkä ovat vanhan talon kunnostajan oikeudet ja toisaalta velvollisuudet.

Lintukorpi tekee paljon konsultointia ihmisille, jotka etsivät vanhaa taloa kodikseen. Kun kohdetta lähdetään katsomaan, ensimmäinen arvokeskustelu käydään siitä, miksi ihminen haluaa vanhan talon.

– Yritän kartoittaa, mitä ihminen kuvittelee ostavansa ja vastaako kohde ihmisen mielikuvia. Jos mennään unelma edellä, eikä sitten todellisuus vastaakaan odotuksia, on se huono juttu kaikille.

Periaatteessa omalle talolle saa tehdä mitä vaan, jos ei ole suojeluesteitä. Lintukorven mukaan monesti törmätään siihen, että ihmiset varovat ostamasta suojeltuja rakennuksia.

– Luullaan, että Museovirasto sanoo ei kaikkeen mitä halutaan tehdä. Toki tämä mielikuva myös suojaa suojeltuja rakennuksia ihmisiltä, jotka eivät niitä arvosta. Asiantuntevalla suunnittelulla suojeltukin rakennus taipuu kuitenkin moneen.

Joskus rajua saneerausta perustellaan sillä, että rakennus oli jo ostaessa pilalla. Lintukorven mukaan laivan suuntaa voidaan kuitenkin aina muuttaa kohti parempaa.

– Parhaassa tapauksessa päästään purkamaan virheellisiä ratkaisuja ja eheyttämään taloa.

Vaikein kysymys on usein se, millä oikeutetaan muutokset vanhaan taloon. Lintukorpi itse noudattaa tätä pääperiaatetta:

– Muutokselle ei ole estettä, jos se ei vaaranna rakennuksen tulevaisuutta, ja se parantaa rakennuksen säilymistä. Peruspilattua taloa ei ole milloinkaan liian myöhäistä lähteä perusparantamaan.

Asutko talossa, joka on joskus inventoitu?

Kuva Susanna Tyrväinen

Museotoimenjohtaja Susanna Tyrväinen vinkkasi seminaariyleisölle, että Kioski-järjestelmästä löytyy tietoa Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan inventoiduista kohteista. Järjestelmään on syötetty peräti 9 000 kohdetta. Rakennuksen omistajalle tiedot luovutetaan kysymällä, mutta parhaillaan mietitään myös tietokannan avaamista suurelle yleisölle.

Korjauskohteena pohjalainen kivinavetta

Kokenut perinnerakentaja Leo Lönnroth kertoi seminaarissa, millainen korjauskohde on pohjalainen kivinavetta.

– Rakennus oli erittäin huonossa kunnossa. Käytännössä se pysyi nipin napin kasassa viereen kasvaneiden puiden ansiosta.

Valokuvien avulla romahtaneet kivet palautettiin vanhoille paikoilleen. Hirret uusittiin, samoin kattorakenteet. Vanha peltikatto palautettiin paikalleen.

– Nykyään puhutaan kiertotaloudesta, mutta perinteisessä rakentamisessa on aina hyödynnetty kaikki olemassa oleva materiaali loppuun.

Lönnrotin mukaan kohde on hyvä esimerkki siitä, miten lohduttomastakin lähtökohdasta voidaan korjaamalla saada pihapiiriin todella paljon lisäarvoa.

– Vaikka lahon takia materiaaleja korvattiin paljon, on rakennuksessa paljon samaakin, kuten kiviosa ja ihan älyttömän makea siirtolohkare takaseinässä. Parasta on, että korjauksen ansiosta rakennuksen tarina jatkuu.

Pohjalaistalo ei ole vain materiaaliresurssi

Kuva: Museovirasto

Yli-intendentti Helena Hirviniemi Museovirastosta kertoi seminaaripuheenvuorossaan muun muassa uudesta korjaustaito.fi-sivustosta. Sivusto on avattu helmikuussa 2022.

– Ideana on koota sivustolle aineistoa, jota karttuu Museoviraston kohteissa korjaustaidon hyvistä käytännöistä ja välineistä.

Esimerkiksi korjauskortit tarjoavat tietoa ja käytännön ohjeita rakennuksen omistajalle ja korjaajalle. Restauroinnin polku antaa puolestaan suosituksia erityisesti arvokkaiden rakennusten korjaushankkeen päätöksentekoon, suunnitteluun ja rakennuttamiseen. Tämän tyylistä sivustoa on todellakin odotettu!

Ajatuksia herättävänä aiheena Hirviniemi nosti puheenvuorossaan esiin huolensa, joka liittyy tämän hetkiseen innostukseen siirtää pohjalaistaloja kokonaan uuteen ympäristöön maakunnan ulkopuolelle. Suomessa on myös kaavoitettu viime aikoina useita uusia asuinalueita, joihin on tarkoitus siirtää vanhoja taloja muualta.

– Pohjalaistalojen siirrosta on tullut yleinen trendi. Vaikka tietyllä tavalla hirsirakennusten siirtäminen on perinteen mukaista, yksittäinen rakennus ei muodosta pihapiiriä ja kytkös ympäröivään kulttuuriympäristöön puuttuu. Tällaisista maakunnan ulkopuolelle ajautuneista pohjalaistaloista voidaan puhua paremminkin materiaaliresurssina kuin kulttuuriperintökohteina.

Sen sijaan vanhan pihapiirin täydentämiseen Hirviniemi suhtautui positiivisesti. Vanhoja rakennuksia kannattaa hankkia hävinneiden tilalle.

– Se on kaikin puolin toivottavaa.

Hirviniemi uskoo kuitenkin, että pohjaistaloilla on tulevaisuutta myös kulttuuriperintönä. Siihen liittyy vahvasti osaaminen ja käsityötaito.

– Pohjalaistalojen vaalijoita tarvitaan. On hienoa, että Pohjalainen Rakennusperintö ry on toiminut erittäin aktiivisesti Pohjanmaalla vuodesta 2013 alkaen. Yhdistys järjestää koulutusta, seminaareja ja korjauskursseja sekä toimii vahvana verkostona maakunnassa tehden myös valtakunnallista yhteistyötä Hälsinglandin kanssa, Hirviniemi kiittelee.

”Rakentamalla voi tehdä hyvää, kun valitsee jokaisessa tienhaarassa oikein”

Kuva Rakennusasiaintoimisto Aarre Oy

Helsingin Honkasuolla on käynnissä luonnonmukainen ja kunnianhimoinen hirsirivitaloprojekti, joka on herättänyt kiinnostusta niin ammattilaisissa, kuluttajissa kuin mediassakin.

Idean äiti, arkkitehti Minna Aarnio kertoi seminaariyleisölle, että hankkeen tavoitteena on ollut alusta asti hiilinegatiivisuus eli rakennuksen hiilikädenjäljen on oltava jalanjälkeä suurempi.

– Hiilijalanjälki on laskettu kahteen kertaan ja tavoite saavutettiin kirkkaasti.

Uudisrakentaminen aiheuttaa 40 prosenttia ilmastopäästöistä. Hiilinegatiivinen rakentaminen on kuitenkin mahdollista perinteisin materiaalein ja rakentein.

Honkasuon Aarreaitoiksi nimetyssä kohteessa on seitsemän asuntoa kahdessa kerroksessa. Jokainen asuntomoduuli on rakennettu 8,2 metriä pitkästä ja 220 milliä paksusta hirrestä omalle perustukselle. Hirsirungon toimittaja Raimo Saari kiitteli, että Aarnio kysyi järkevät mitat häneltä:

– Sanoin että 8,2 metristä hirttä löytyy helposti. Näin siitä tuli sitten yhden talon mitta.

Kaikkien ratkaisujen haluttiin olevan yksinkertaisia. Kotimainen puu, käsityö ja vähäinen talotekniikka yhdistettynä omaan uusiutuvan energian tuotantoon muodostivat konseptin rungon.

Jokaisella asunnolla on 16 aurinkopaneelia ja oma takka. Jäähdytys onnistuu ilmalämpöpumpuilla.

– Rakentaminen tehtiin niin, että talot kestävät useamman sata vuotta. Rakentajat ovatkin tehneet mieletöntä jälkeä ja ovat syytäkin ylpeitä työstään, Aarnio kiittelee.

Poikkeuksellista on myös se, ettei maaleja haluttu käyttää lainkaan. Monet ihmiset ovat herkistyneet kemikaaleille. Sisäseinissä on savirappaus, muuten pinnat saa jokainen käsitellä itse.

Aarnion mukaan puusta voi tehdä kaupunkikaunista. Luonnollinen rakentaminen selkeästi myös kiinnostaa:

– Emme voi myydä taloja ennen kuin lopputarkastus on tehty, mutta jo 90 perhettä on halunnut antaa yhteystietonsa kiinteistönvälittäjälle.

Ei siis ihme, että Aarnio uskoo puurakentamisen tulevaisuuteen.

– Jos halutaan rakentaa eettisesti kestäviä uudisrakennuksia, tämän parempaa konstia ei ole.

Upean ja uraauurtavan projektin etenemistä voit seurata Facebookista.

Liuhaseinä on pohjalainen innovaatio

Kuva Matti Mäkelä

Väitöskirjatutkija Matti Mäkelä Helsingin yliopiston Ruralia instituutista tarkasteli pohjalaistaloa sen omaleimaisimman piirteen eli liuhaseinäisyyden kautta. Liuhaseinäisyys tarkoittaa ylöspäin leviävää seinärakennetta, joka oli pitkään käytössä Pohjanmaan rakennuksissa ennen 1850-60 lukujen murrosaikaa.

Rakennustapa on painottunut Pohjanmaalle, vaikka sitä esiintyy ulkorakennuksissa laajemmin myös Pohjanlahden ranta-alueilla. Asuinrakennuksissa tekniikkaa on käytetty lähinnä Pohjanmaalla ja jossain määrin Itä-Norjassa.

– Kyseessä on pohjalaisen rakentamisen innovaatio. Liuhaseinäisyys pidentää talon räystästä, turvaa hirsien välisiä rakoja ja suojaa siten talon hirsirunkoa paremmin sateelta. Sillä on myös lukuisia muita tehtäviä, Mäkelä kertoi.

Liuhaseinissä ei ole käytetty tapituksia ja rakennukset seisovat nurkkakivien varassa. Puun liikettä ei ole rajoitettu ja hirret saadaan näin kiilattua tiiviimmin routaa vasten. Kaltevat seinät myös hajottavat ääntä, joten akustiikka on erinomainen.

Mäkelä uskoo myös vakavaraisuusvaatimuksen liittyvän ratkaisuun. Rakennus haluttiin tehdä näyttäväksi ja kestäväksi.

– Luhistuvassa talossa seinät painuvat sisäänpäin. Ylöspäin levenevällä talolla on vastakkainen vaikutus.

Kaunista ja käytännöllistä, sitä onkin perinteinen rakentaminen ollut aina!

Pohjalainen Rakennusperintö ry kiittää kaikkia paikallaolleita onnistuneesta seminaaripäivästä!

Kategoriat: Yleinen | Jätä kommentti

KUORTANEEN KAKS´FOONINKISET

Rakennuskulttuuritapahtuma 14.1.2023, Hiippakuntakartano, Haapaniementie 50, Kuortane

Tervetuloa  ”Kuortaneen Kaks´fooninkiset” -seminaariin 14.1.2023 Kuortaneen Haapaniemeen. Yhdistyksemme isännöi viime kesänä arkkitehtien kansainvälistä VERNADOC-leiriä. Nyt on aika esitellä leirin tuotoksia ja syventyä pohjaistaloihin. Kirkonkylän kirjaston näyttelytilassa on lisäksi koko tammikuun esillä leiriläisten tarkkoja mittauspiirustuksia. Myöhemmin keväällä on tulossa julkaisu pohjalaistaloista International VERNADOC network -julkaisusarjaan.

Ilmoittautuminen pohjalainenrakennus@gmail.com, pj. Riitta Jaakkola 0400 925656 

Kategoriat: Yleinen | 428 kommenttia

Vernadoc-leiri Kuortaneella

Pohjalainen Rakennusperintö ry sai 29.7.-12.8.2022 vieraakseen ryhmän kansainväliseen Vernadoc-verkostoon kuuluvia arkkitehtejä. Koko hanke on suomalaislähtöinen, arkkitehti Markku Mattilan vetämä. Ryhmään kuuluvat arkkitehdit ovat erikoistuneet kansanrakennuksista tehtäviin käsivaraisiin tarkkoihin mittauspiirustuksiin. Markku oli myös Kuortaneella leirin vetäjä ja hänen ohjauksessaan dokumentoitiin Mäki-Knuuttilan, Herojan ja Ylisen pihapiirit. Leirille ilmoittautuneista 14 arkkitehdistä viisumiongelmien vuoksi paikalle pääsi 11. Suomalaisten osallistujien lisäksi leirille saavuttiin Thaimaasta, Puolasta ja Serbiasta.

Kategoriat: Yleinen | 430 kommenttia

Seminaariin ehtii vielä mukaan!

Kategoriat: Yleinen | 493 kommenttia

Anmälningen till seminariet har börjat

Kategoriat: Yleinen | 485 kommenttia

Pietarsaaren puutarhakulttuuri painii omassa luokassaan

Kun on sielultaan enemmän puutarhuri kuin saarnamies, voi seurauksena olla raamatun paratiisi. Sanotaan, ettei Aspegrenin luoja rovasti Gabriel kirjoittanut itse ainuttakaan saarnaa. Ja hyvä niin!

Viime viikonloppuna puukaupunkien ja puutarhojen ystävät kokoontuivat Pietarsaareen nauttimaan huippuohjelmasta. Mielenkiintoisen seminaariosuuden jälkeen vieraat pääsivät tutustumaan ainutlaatuiseen paikkaan: Roselundin pappilaan ja Aspegrenin puutarhaan, joka on palautettu 1700-luvun loistoonsa talkoovoimin Tukholman Riksarkivetistä löytyneen alkuperäisen suunnitelman pohjalta.

Rovasti Aspegren kannatti innokkaasti uusia maan- ja puutarhanviljelyn aatteita. Hän toi ensimmäisenä seudulle perunan ja omenan. Puutarhassa onkin omenapuulajikkeita edelleen peräti 75.

Entisaikaan oli tärkeää ylläpitää myös omaa kotiapteekkia. Siitä muistuttavat symmetrisiin kortteleihin jaetut yrtti- ja hyötypuutarhat, joita ympäröivät komeat alkuperäiset kivimuurit.

Puutarhan jalokivi on vanhojen piirustusten mukaan rakennettu 12-kulmainen huvimaja. Oman leimansa ympäristöön lyö myös vaikuttava kivinavetta, yksi aikansa suurimmista ja uudenaikaisimmista. Lisäksi puutarhassa on kaksi ruutanalampea, mitä viehättävin talvipuutarha sekä raamatullinen teemapuutarha.

Myös Rosenlundin pappila on kunnostettu vanhaa kunnioittaen. 1700-luvun henkeä edustavat sisäpintojen väritys, huonejako sekä katot. Koska alkuperäisestä sisustuksesta ei ole tietoa, on kalustuksessa lähdetty rohkeasti modernille linjalle.

Kotiinviemisiksi puutarhuri Ari Vainionpää antoi seminaarivieraille neuvon, jonka nimiin Aspegrenissa vannotaan: taimet ulos vasta rautaöiden jälkeen (eli 10.6. ja sittenkin vain jos on nouseva kuu). Mukaan lähti varmasti myös roppakaupalla ideoita, joita voi toteuttaa pienemmässä mittakaavassa omassa puutarhassa.

Pietarsaaren seminaariosuus järjestettiin lukiolla, jonka takapihalta avautuu reilun hehtaarin kokoinen puisto ja kasvitieteellinen puutarha. 1860-luvulla koulupuiston paikalla oli apteekkari Viktor Schaumanin puutarha ja kasvihuone.

Nykyinen, lähes tuhannen kasvilajin puisto on perustettu 1915–1932 Schaumanin jälkeläisten lahjoitusvaroin. Perikunta lahjoitti kasvihuoneen, 50 000 markkaa sekä maita Pietarsaaren kaupungille sillä ehdolla, että kaupunkilaisten inspiraation lähteeksi ja kasviopetuksen tueksi perustetaan koulupuutarha.

Koulupuutarhan suunnitteli puutarha-arkkitehti Bengt Schalin. Puiston alaosa mukailee muodoiltaan ja vesiaiheiltaan luontoa englantilaisten esikuviensa mukaisesti. Puiston yläosa on barokkityylinen muotopuutarha, joka on jaettu systemaattisesti ja tiukan arkitehtonisesti eri kasviheimojen lohkoihin.

Viehättävässä pikkupuistossa kulkiessa ei voi olla miettimättä, että puutarhan alkuperäisessä tarkoituksessa – siis vieraiden inspiroinnissa – on kyllä hienosti onnistuttu!

Seminaaripäivä päättyi Skataan, joka on yksi Suomen suurimmista yhtenäisistä puutalokaupunginosista. Ensimmäinen asutus 40 korttelia käsittävällä Pohjoisnummella ajoittuu 1730-luvulle.

Skatassa asui 1700- ja 1800-luvulla lähinnä merimiehiä ja kapteeneja perheineen. 1800-luvun lopulla alueesta tuli työläisten asuinalue.

Tänä päivänä Skata on monimuotoinen kaupunginosa, jossa asuu kaikenlaisia ihmisiä: vanhoja, nuoria, suomenkielisiä, ruotsinkielisiä sekä enemmän ja vähemmän tienaavia. Toisin kuin monet muut puukaupunginosat, Skata ei ole koskaan palanut. Rakennuskanta on monimuotoista ja vanhimmat talot ovat 1700-luvulta.

Alueella asuvan, yhdyskuntasuunnittelun professori Juho Rajaniemen teesit Skatan vaalimiseen sopivat ohjenuoraksi jokaiselle vanhassa talossa asuvalle:

  1. Istuta ja hoida erilaisia kasveja.
  2. Älä uusi kunnostettavissa olevaa.
  3. Kunnosta alkuperäisillä materiaaleilla ja työmenetelmillä.
  4. Osallistu yhteisöllisiin tapahtumiin.
  5. Tervehdi vastaantulijoita ja keskustele naapureiden kanssa.
Kategoriat: Yleinen | 482 kommenttia

Puukaupunkeja & puutarhoja – Seminaari 18.6.2022 Pietarsaaressa

Jos rakastat vanhoja puutaloja ja puutarhoja, tämä sopii sinulle!

Pohjalainen Rakennusperintö ry järjestää seminaarin kesäkuussa Pietarsaaressa. Puutarhat ovat kauneimmillaan ja päivän alustajilla on taatusti mielenkiintoista kerrottavaa myös ammattilaisille.

Miten Fredrikan kuuluisa puutarha konservoitiin? Entä kuinka vaalia Ainolan puutarhaa Sibeliusten hengessä? Mitä sanottavaa on arkkitehdeillä UNESCO-kohde Vanhan Rauman ja Pietarsaaren puukaupunginosa Skatan takana?

Alustusten ja vierailujen kautta tutustutaan myös Pietarsaaren koulupuutarhaan, Aspegrenin pappilapuutarhaan sekä Annalan puutarhakulttuuriin.

Seminaarin lopuksi osallistujilla on mahdollisuus osallistua opastetulle kierrokselle Skatan puukaupunginosassa ja Rosenlundin pappilassa.

Varsinaisia löytöjä voit tehdä perenna- ja huonekasvimyynnistä (kaikki vanhaa kantaa tietysti). Samalla tuet yhdistyksemme toimintaa.

Alkaako kuulostaa täydelliseltä kesäpäivältä?

Tiedustelut ja sitova ilmoittautuminen viimeistään 30.5.2022 pohjalainenrakennus@gmail.com, pj Riitta Jaakkola 0400 925656

Kategoriat: Yleinen | 467 kommenttia

Pohjalaisen talon tekstiilit – seminaari 11.6.2022 Jalasjärvellä

Kaikki tuntevat pohjalaiset talot, mutta millaisia ovat olleet talojen tyypilliset tekstiilit? Tähän ja tekstitilien huoltoon, säilytykseen ja korjaukseen etsitään vastauksia seminaarissa Jalasjärvellä. Opettajana toimii tekstiilikonservaattori Anna Häkäri. Osallistujilla on myös mahdollisuus ottaa mukaansa vanhoja tekstiilejä ja esittää niihin liittyviä kysymyksiä. Päivän lopuksi tutustutaan Jalasjärven museon edustavaan tekstiilikokoelmaan. Tervetuloa!

Kategoriat: Yleinen | 416 kommenttia