Pohjalainen Rakennusperintö ry järjestää tänä ja tulevana vuonna kolmen seminaarin sarjan. Ensimmäisessä seminaarissa marraskuussa liki satapäinen yleisö perehtyi pohjalaisen rakennusperinnön moderniin osaan sekä tutustui korjausrakentamisen uusiin ratkaisuihin. Vierailukohteina olivat 1890-luvulla rakennettu ja kulttuurikeskukseksi saneerattu Kalevan Navetta sekä mittavan korjauksen läpikäynyt Aalto-keskus.
– Kysyntää alalla on enemmän, mitä tekijät pystyvät ottamaan vastaan. Pullonkaulana on osaajien löytäminen. Käsi- ja taideteollisuusalan koulutusta on ajettu alas ja nyt koulutusvaje on huutava, perinnerakentaja kertoi.
Lönnrothin mukaan sellaisia oppilaitoksia ei ole, jotka kouluttaisivat tulevia perinnerakentamisen tekijöitä. Myös yleisön puheenvuorossa vaadittiin parannusta ongelmaan.
– Tämä oli fyysisesti, henkisesti ja taloudellisesti mittava projekti. En ihmettele, miksi ostajaa navetalle jouduttiin etsimään neljän vuoden ajan. Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen, Pihlajaniemi totesi.
– Vuoropuhelu tiloista ja tarpeista olikin välitöntä ja se ohjasi vahvasti suunnittelua.
Budjettisyistä ratkaisuja mietittiin otteella, jota voisi kutsua soveltavaksi konservoinniksi. Tavoitteena oli säilyttää rakennuksen ulkoinen hahmo mahdollisimman muuttumattomana, ja siinä myös onnistuttiin.
– Sisällä meitä puolestaan odotti eri aikakausien sekamelska, mutta myös kokonaisuus, johon ei voinut kuin ihastua, Hirvilammi muisteli.
Paljon purettiin, mutta paljon pintoja jätettiin myös esille ja inspiraatiota haettiin havainnoimalla ja viettämällä aikaa paikan päällä suuren rakennuksen eri osissa.
– Kalevan Navetta kelpaa valtakunnalliseksi esimerkiksi siitä, miten vanha rakennus saadaan onnistuneesti korjaamalla täyteen elämää. Tästä otetaan mallia Pirkanmaalle, seminaariyleisöstä kiiteltiin.
– Se edellyttää kuitenkin kerroksellisuuden hyväksymistä ja toisinaan myös olemassa oleviin raameihin asettumista. Meillä on vähän historiallisesti arvokkaita rakennuksia. Rakennuskannasta vain kymmenen prosenttia on sotia edeltävältä ajalta. Vanhoja tiloja saneeratessa pitäisikin välttää lyhytaikaiseksi tiedettyjä ratkaisuja. Myös uusissa kohteissa tulisi suosia ennemmin perinteisen rakentamisen oppeja, kuten massiivirakenteita ja painovoimaista ilmanvaihtoa.
Yleisölle Härö vinkkasi, että lähiaikoina julkaistaan korjaustaito.fi-sivusto, joka jakaa kattavasti Museoviraston tuottamaa tietoa rakennusperinnöstä, säilyttävästä korjaamisesta ja restauroinnista.
– Koin, ettei tekemiselle riittänyt enää perusteeksi se, mitä mieltä minä olen vaan mitä mieltä maailma on. Julistus antaa kättä pidempää, kun pitää selittää, mitä kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa kohteessa ollaan tekemässä ja miksi.
– Rakennussuojelu ei ole viranomais- vaan asennekysymys. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kohteen omistajan on oltava valmis jatkuvaan ja ennakoivaan kunnossapitoon. Hellästi hoidettu rakennus vanhenee arvokkaasti, eikä patina pääse ahdistamaan, pohti kaupunginarkkitehti Jussi Aittoniemi.
Aalto-keskuksen naapuriin kaavailtua Sedun rakennushanketta Aittoniemi piti menetettynä mahdollisuutena. Myös yleisössä epäiltiin hankkeen vaarantavan mahdollisuudet Unescon maailmanperintöstatuksesta.
– Aalto-keskuksen tulisi generoida halua hyvään arkkitehtuuriin. Myös maailmanluokan kohteen naapurissa tulisi pyrkiä parhaimpaan.
– Vain huonoa ja rikkoontunutta lähdettiin korjaamaan. Kunnossa olevat pinnat puhdistettiin ja vuosien aikana kertyneet ylimääräiset härpäkkeet riisuttiin pois. Näin tilojen rauhallisuus saatiin palautettua, Mustonen kertoi.
Pitkin matkaa keskustelua käytiin myös Museoviraston ja Aalto-säätiön kanssa. Mustosen mukaan suurin osa arkkitehdin työstä meni siihen, että tekniset ratkaisut saatiin hoidettua siististi ja sivistyneesi.
– Vaateet nykytiloille ovat kovat, mutta modernissa ja pelkistetyssä rakennuksessa tekniikka on toteutettava pienieleisesti.
Kierros Aalto-keskuksessa venyi lopulta niin, että osan junalla matkassa olleiden täytyi pistää juoksuksi. Se taitaa kuitenkin kieliä vain onnistuneesta seminaarista. Pohjalainen Rakennusperintö ry haluaakin kiittää kaikkia osallistuneita mielenkiintoisesta päivästä.
Seuraava seminaari järjestetään keväällä Kokkolassa, jossa perehdytään rakennusperintöön käytännön näkökulmasta. Seminaarisarja päättyy kesällä Pietarsaareen ja puutalokaupungin erityispiirteisiin. Tervetuloa mukaan!
